Kiiltävää ja mieluummin kuitua, kiitos.

Mutta on myönnettävä, että kyllä noita kuvia muovillekin saattaa tehdä esim. portfoliokansiota varten. Parhaat kuvat sitten kuidulle kiillotettuna. 

Ostimme kaverin kanssa Venäjältä satsin Ilfordin 13x18 cm paperia mattapintaisena kuitupaperina. Nyt kokeilimme kiiltävää muovipaperia ja vaikuttaa siltä ettei mattapaperille ole meillä enää juurikaan käyttöä. Ero on niin huima. Kiiltävän musta on upeaa, syvää mustaa eikä tummanharmaata niin kuin mattapaperilla. Uskomaton ero, kun kahta samanlaista, aivan samoin vedostettua kuvaa vertaa vierekkäin. Nyt täytyy vielä muistaa se, että kyse on vielä muovista ja paperistakin.

Niin, tähän saakka olemme käytelleet vanhoja papereita, välillä hunnuttuneita, joista ei valkoista löydy kaivamallakaan. Ihan vain olemme opetelleet. Mutta ei hunnuttuneille papereille voi ns. oikeasti vedostaa, jos haluaa kaikki sävyt talteen.

Meitä on neljän porukka eräässä pimiössä. Aivan mahtava paikka tuo pimiö. Ihanaiset koneet, ihanainen, jo niin tutuksi käynyt kemikaalien tuoksu... Ja se vedostaminen. Myönnettäköön, ettei se minulta suju niin kuin kaveriltani, jonka olenkin nimennyt vedostajakseni. Hän se onkin kuvani paperille vääntänyt, tosin yhdessä on jyrkkyydet mietitty ja kuvista tehdään sen näköisiä kuin minä haluan. Meillä on välillä näkemyseroja siitä onko tummempi vai vaaleampi kuva parempi kun vedostamme ihmisten kuvia. Minä kannatan sitä vaaleampaa. Vaaleampi tekee kasvoista kuulaammat minun mielestäni. Toki tuokin riippuu kuvasta ja valosta.

Minulla on projekti, joka mielessäni kuvailen studiolla muotokuvia. Toivottavasti projekti onnistuu tavoitteiden mukaisesti. Jos onnistuu, niin silloin tuosta sarjasta pidän jonain kauniina päivänä näyttelynkin. Ja minä uskon, että se onnistuu. Muuta vaihtoehtoa ei ole.